Syötteet:
Artikkelit
Kommentit

Ensimmäinen työviikko

Viime viikko oli raskas sekä äidille että Liljalle, äiti nimittäin palasi töihin. Lilja ei kuitenkaan vielä aloittanut päiväkotiuraa, vaan babu ja mufa hoitavat Liljaa meillä kotona, kumpikin kaksi päivää viikossa. Ensimmäinen viikko sujui paremmin kuin mitä odotettiin, vaikkakin loppuviikkoa kohti itkuisuus vähän lisääntyi.

Babu sai lastenhoitajatutultaan vinkin laittaa vanhempien kuva esille. Kun ikävä iskee, sitä näytetään ja selitetään että vanhemmat palaavat illalla. Tämä on ilmeisesti helpottanut surua.

Joulun rauhaa!

Pahasti ovat myöhässä blogikirjoitukset. Kirjoitetaan nyt kuitenkin muutama sana Liljan kylläkin jo toisesta joulusta, mutta ensimäisestä, jota hän ei viettänyt ainoastaan syöden ja nukkuen. Vaikka ihan sopivaa toimintaa tuo “vain syöminen ja nukkuminen” on joulun aikaan.

Lilja oli juuri edellisellä viikolla oppinut lahjapaketeista. Ainakin sen, että ne ovat hänelle, ja sen, että ne pitää avata. Kun Lilja bongasi lahjavuoren sohvan takaa hyllyltä, alkoi kova “annaannaanna” -yninä. Mieluisin lahja oli ilman muuta kirjainpalikat. Seuraavana päivänä selvisi, että semmoinen saatiin myös mufalle ja mammille, sekä serkuille, Lilja pääsee siis monessa paikassa rakentelemaan torneja!!

Muuta jouluntouhua oli lähinnä ruokapöydässä pitkään istuminen ja sukulaisten kanssa seurustelu. Tänä vuonna olimme päätyneet tekemään kinkun sijasta poroa, eikä laatikoitakaan ollut. Ihan perinteisiä jouluruokia ei Lilja siis päässyt maistelemaan. Omat ruuat maistuivatkin vielä parhaalta. Lukuunottamatta pipareita, jotka ovat suklaakakun rinnalla toinen ihan feivörit. Lilja onkin isin kanssa leiponut pipareita jo peräti kahdesti.

Koska myös uusi vuosi on itse asiassa jo ohitse, pari sanaa siitäkin. Uudenvuoden aattona kävimme Kiasman lastentapahtumassa. Oli huvittavaa seurata, kun pieni taapero (takuulla pienin yksin kävelevä) juoksenteli isoissa saleissa paljonkaan siitä välittämättä tulevatko äiti ja isi perässä vai eivät. Lilja kävi myös spontaanisti ihmettelemässä monia asioita (esim naista, joka jostain syystä makasi pitkällään lattialla). Laululeikkiin Lilja osallistui tanssahdellen polvia joustamalla. Sen kummempaa uuden vuoden juhlintaa ei Liljalla sitten ollutkaan, ja nukkumaan mentiin normaaliin aikaan noin seitsemältä.

Sää on muuten tänä vuonna ollut erittäin vähän talvinen. Nytkin kun katson ulos ikkunasta, niin vettähän siellä sataa. Saa nähdä tuleeko lumipeitettä lainkaan!

Virallinen joulukuva -- Lilja ei ollut kovin yhteistyöhaluinen tässä hommassa vaan pyöri kuin väkkärä. Tässä paras mikä saatiin.

Joulutohinoiden lomassa viikkoa ennen jouluaattoa vietettiin Liljan ja Frejan yhteis-yks-vee -synttäreitä täällä meillä. Jo ennen juhlia koettiin jännittäviä hetkiä, kun toinen synttärisankari ei meinannut selvitä paikalle ollenkaan: autosta oli nimittäin puhjennut rengas! Onneksi taksi tuo ja Frejakin pääsi osallistumaan juhliinsa.

Juhlissa riitti villiä melskettä. Paikalla oli myös kolmas pikkuinen, Frejan kummitädin tytär Peppi, kolme kuukautta synttärisankareita vanhempi. Aikuisia ja isompia lapsia oli niiiin paljon, että he muodostivat varmaan kuin sankan metsän pienen väen ympärille. Välillä äiti oli hukassa, äääää!

Aivan ensimmäiseksi pikku päivänsankareille laulettiin ja kohotettiin malja heidän hienon saavutuksensa kunniaksi. Sitten käytiin lahjojen kimppuun. Niitä olikin valtavat röykkiöt, ja Lilja ja Freja availivat niitä hyvän tovin. Kääröistä löytyi ihania leluja ja kauniita vaatteita.

Juhlien seuraava kohokohta oli syöminen, Jenny ja Tom olivat tehneet makoisan voileipäkakun, Osma suklaakakun ja Sanna vadelmatäytekakun. Kummassakin makeassa kakussa oli yksi kynttilä, ja ne saatiin puhallettua sammuksiin äitien avustuksella. Lilja maistoi suklaakakkua ja olisi varmaan syönyt sen kokonaan ihan itse! Tämän jälkeen väsymys valtasi Liljan, ja hänen oli hetkeksi poistuttava juhlista nukkumaan päiväunia.

Sillä aikaa juhlaväki katseli Sannan editoimaa videota Liljan ensimmäisestä vuodesta. Videosta huomattiin, että Lilja on ollut hyvin pieni, sitten vähän pulskempi. Frejalla ja Liljalla oli kesällä käynyt hiuskato, ja juhannuksena satoi ja tuuli kovasti. Onneksi oli lämpöistäkin säätä ja koko kesän filtillä pyörittyään Lilja oppi ryömimään. Sitten lähes samantien noustiin pystyyn. Myöhään syksyllä, oikeastaan vasta syntymäpäivikseen Lilja oppi kävelemään tuetta. Freja oppi tämän taidon muutaman viikon aiemmin. Ja kun tyttöset on yhdessä, syntyy nopeasti hiuksia nostattava sotku, ja tilanteet vaihtelevat salaman nopeasti!

Kun juhlat oli juhlittu ja vieraat sekä toinen päivänsankari perheineen lähteneet, tutustui Lilja vielä kaikessa rauhassa uusiin leluihinsa. Tuli palapeliä, kirjaa, pehmolelua, ja vaikka mitä, ja ne kaikki olivat tosi kivoja!

Tosi hyvää kaakkua!

 

Ensiaskeleet!

Viime torstaina papan todistamana Lilja otti ensiaskeleensa ilman tukea. Äiti talutti Liljaa, mutta ote pääsi irti ja kas, Lilja jatkoi menoa entiseen malliin. Tämän jälkeen askeleita on otettu mm. iskän sylistä äidin syliin. Jäämme jännityksellä odottamaan koska tämä itseksensä kävely jää pysyväksi tavaksi!

Askeleita Barcelonassa noin kuukausi sitten

Mimmiliigamateriaalia

Lilja on hyvin innostunut palloista. Etenkin pienikokoisesta fudispallosta, jonka iskä toi aikanaan Saksan mm-kisoista. Eilen puistossa Lilja näki poikien pelaavan samankaltaisella mustavalkoisella pallolla ja olisi hetimiten juoksuttanut itsensä ja äidin pelin sekaan. Koska äiti ei suostunut menemään minne Lilja tahtoi, tyytyi Lilja hihkumaan pojille sivusta. Sitten hän bongasi maassa toimettomana lojuvan toisen pallon ja innostui suuresti. Vartin verran sitten mentiin pallon perässä ja aina kohdalle päästyämme Lilja potkaisi palloa eteenpäin. Selvää mimmiliigamateriaalia!

Hups heijaa!

Onpa päässyt aikaa vierähtämään sitten viimeisen postauksen. Kun katselen edellisen kirjoituksen kuvaa Liljasta, en voi kyllä kuin huokailla. Siinähän on vauva, ja meillä täällä kotona on taapero tytöntyllerö.

Tässä välissä iskä on ollut noin 6 viikkoa isyyslomaa viettämässä. Kävimme Barcelonassa, jossa oli ihanan lämmintä (noin 30 astetta) vielä lokakuussa. Laitan siitä kuvia heti, kun saan niitä valittua ja hieman editoitua.

Liljan suosikkihommaa on nykyään käveleminen. Toki hän tarvitsee vielä aikuisen tuen, mutta leikkipuistossa muut äidit ihailevat kyllä kovasti Liljan kävelytaitoja. Aina kysytään että kuinkas vanha tyttö on ja sitten todetaan: “ja kävelee noin hienosti!” Kyllä äiti on ylpeä, vaikka selkä onkin vähän koetuksella.

Lilja kävi viikko sitten tarkistuttamassa pituuden ja painon (72 senttiä ja 10.2 kg) neuvolassa.

Äidillä on kova pähkäily päällä, kun töihinmeno lähestyy. Jatkanko vanhaa, etsinkö uutta, heittäydynkö yrittäjäksi, vai mitä tässä tekisi. Ihan samaa vanhaa hommaa ei kyllä ole olemassakaan, eli jokin muutos on väkisin tulossa. Nyt äitejä syyllistetään lapsen laittamisesta liian aikaisin päiväkotiin, ja ehdottomasti haluan minäkin tehdä lyhyempää päivää. Tämä varmaan sulkee uuden työpaikan toisen palveluksessa pois, sillä osa-aikaiset paikat ovat harvassa.

Tämä aihe pyöriikin sitten päässäni jokainen luppohetki…

Viime viikolla oltiin taas reissun päällä, ja jo toista kertaa tänä kesänä kohteena oli Tukholma. Matkaseurana tällä kertaa Liljan täti ja serkut.

Lilja viihtyi taas erinomaisesti laivan vilskeessä. Illan kruunasi lapsille suunnattu Peter Pan -esitys laivan yökerhossa. Tyttö hihkui, pomppi ja taputti käsiään ja olisi varmaan juossut lavalle, jos olisi osannut.

Tukholmassa oli pilvistä, mutta ei juurikaan satanut. Kävimme muutamassa kaupassa, mutta nyt ei ollut oikein shoppailufiilistä, eikä mukaan tarttunut mitään. Tasapainon vuoksi laivan tax freessä tuli kuitenkin törsättyä viineihin hieman liikaa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.